lauantai 28. maaliskuuta 2009

Ottosen ensimmäiset seitsemän viikkoa

Ottosen ensimmäiset seitsemän viikkoa ovat olleet erittäin tapahtumarikkaita. Nämä viikot ovat olleet täynnä uusia ja ihmeellisiä asioita. Saamieni tietojen mukaan näiden viikkojen aikana kasvattajan luona on vieraillut paljon ihmisiä pentuja katsomassa, erityisesti lapset ovat pyöritelleet pentuja ja totuttaneet niitä ihmisten käsittelyyn. Lisäksi näitä pentuja ovat opettaneet talon tavoille neljä koiraa, sekä talon kissat. Lisäksi pennuille oli näytetty hevosta.

Pennut pääsivät ulkoilemaan jo hyvin pieninä. Pihapiiristä löytyi monenlaisia seikkailuja. Pihassa oli esimerkiksi kaadettu puun oksa, jonka kuivaneet lehdet rapisivat todella jännittävästi. Lisäksi pihasta löytyi nurmikkoa, missä oli hyvä painia sisarusten kanssa (tai aikuisten koirien kanssa), pieni lampi, missä pennut olivat ilmeisesti jo ehtineet pulahtaakin, kalliota, millä oli mukava paistatella päivää, ja pieni hiekkakuoppa, minne olikin jo kaivettu pieni luola.

Pentujen ensimmäiset viikot ovat olleet täynnä jännitystä ja seikkailua. Kyllä oli helppoa aloittaa elämä pennun kanssa, joka oli tottunut jo niin monenlaiseen asiaan. Otto oli oppinut puhumaan erittäin sujuvasti koiraa kasvattajan luona, joten toisten koirien kohtaamiset ovat olleet erittäin helppoja. Ulkoilu monipuolisessa maastossa näkyy Oton elämässä siten, että se on erittäin ketterä. Otto ei ollut kuin vähän yli kahdeksan viikon, kun se jo juoksi täysiä metsässä muiden koirien perässä. Otto halusi alusta asti liikkua metsässä omilla tassuillaan. Sylissä se matkusti pahimmat paikat, mutta sen jälkeen piti taas päästä itse juoksemaan. Otto oli myös oppinut, että asiat kuuluu hoitaa pihalle, ja se olikin lähes sisäsiisti luovutusikäisenä. Syksyn pimeimpänä aikana piti hiukan vääntää kättä Oton kanssa siitä, että voiko pihalle pissata vaikka on kylmä ja pimeää. Lopulta Otto uskoi, että kyllähän se sittenkin onnistuu. Kaiken muun hyvän lisäksi Otosta huomaa, että se on tottunut käsittelyyn, sillä esimerkiksi kynsien leikkaaminen sujuu erittäin helposti. Oton kanssa on kaikki niin todella helppoa.

Olen yrittänyt jatkaa kasvattajan aloittamaan työtä, ja olen pyrkinyt tarjoamaan Otolle monenlaisia kokemuksia. Otto on rohkea koira, olematta kuitenkaan hullun rohkea ja lisäksi se on niin uskomattoman ketterä. Lisäksi se on erittäin aktiivinen. Luonteensa ja koko olemuksensa puolesta Otto on juuri sellainen koira, mistä olen haaveillut. Uskomatonta, että tuossa se nyt on oikeasti, jatkuvasti puuhastelemassa jotakin. Välillä tehden pahojaan. Ottoa katsellessa sitä aina miettii, että miten noin täydellinen koira voi olla oikeasti olemassa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti